3,2,1… (taas)
Kolmesta vuodesta vielä jäljellä kolme päivää ja lento. Ja silti tuntuu suorastaan ylitsepääsemättömältä jaksaa niitä kolmea päivää. No, ei tunnu, mutta kunhan liioittelen. Niin ja on ihan kiva paasta kotiin!
Kampus-elämän ihanuudet alkaa karista pikkuhiljaa ja suurella innolla odotan seuraavan askeleen ottamista. Olen aika valmis vähän aikuisempaan meininkiin. Kyse ei ole edes mistään mummoontumisesta, kunhan olen kyllästynyt asumaan teini-ikäisten tasolla olevien kaksikymppisten jätkien kanssa.
Kaikki tavarat on laatikoissa ja loputkin pakkaisin matkalaukkuun ellei niitä pitäisi sitten vähän väliä repiä ulos sieltä. Ensimmäisen vuoden jälkeen mulla oli kolme laatikkoa, toisen jälkeen neljä isoa ja nyt, oh dear…. Ulkomailla omaisuuden kerääminen tuottaa erittäin harmaita hiuksia. Varsinkin painava omaisuus, kuten kirjat, on todella mukavaa muutettavaa.
No, haba kasvaa.
Juha
Oot laiminlyönyt blogin pidon.. hyi sentään. Mitenkäs maratonin laita on?
02 Dec 2005, 08:21
Add a comment
You are not allowed to comment on this entry as it has restricted commenting permissions.